torstai 6. joulukuuta 2012

Eliaksen wirret

Elkka valittiin virsikirjakomitean jäseneksi 1863, koska hän oli nimekäs kirjailija, runoilija ja muusikkokin. Uskovana kristittynä hän suhtautui kaikkeen tekemäänsä tunnontarkasti. Vanhentuneen 1700-luvulta peräisin olevan virsikirjan uudistustyö jatkui siksi pitkään. Virsiensä sanoituksissa Elkka oli erittäin tarkka, jokaisen runomitan, tavumäärän, poljennon ja riimin oli täsmättävä. Hän hioi jokaista lausetta loputtomiin verraten, vaihtaen ja luoden uusiakin sanoja virren kokonaisuuteen sopiviksi. Ei siten ollutkaan ihme, että Uusi Suomalainen Wirsikirja oli suureksi osaksi Elkan työtä.

Joidenkin nykyisten ylistyslaulujen sanoituksen taso olisi kai saanut Elkalta sormien heristystä. Vaikka hiekkaa on valunut vuosisadan tiimalasissa ja tekstin vaatimukset ovat muuttuneet, silti minäkin ihmettelen niiden heppoisuutta. En halua saada ilkeän kriitikon mainetta, koska en itse ole saanut koskaan minkäänlaista laulua aikaiseksi. Mutta jos minulla olisi musiikillinen armoitus, luultavasti en hyväksyisi itselleni "tästä tuli nyt vähän tämmönen, kun ei ollu aikaa, kyl Herra ymmärtää" -asennetta, vaan haluaisin lahjoittaa PARHAANI HÄNELLE. Minusta hengellisen musiikin kuuluu olla korkeatasoisinta, mihin ihminen pystyy. Onneksi meillä on hyviä hengellisiä sanoittajia ja säveltäjiä.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Yksinäisyys


Yksinäisyys on ihmisten suurimpia pelkoja. Varsinkin nuoret menevät paniikkiin, jos ei ole kaveria seurana koulun jälkeen. Miksi oman itsen seura on niin pelottavaa?
Avainkaulalapsena olin mielelläni yksin kotona jo kansakoulun ekaluokalta. Työssä olevat vanhempani hankkivat minulle iltapäiviksi hoitajan pitämään minua silmällä, mutta en tykännyt siitä, vaan mieluummin olin sitten pihalla. Lopulta he antoivat periksi, kun kerran pärjäsin itsekseni. Olin vähän outo, hiljainen, omassa satumaailmassaan haaveksiva tyttönen. En ikinä viurannut nenä räässä, niin kuin jotkut pihan tenavista jouduttuaan puolikin tuntia odottelemaan äitiään kaupasta. 
Olen myöhemminkin ollut yksinäinen ja ulkopuolinen. Minua ei ole kiusattu, mutta jätetty usein kutsumatta juhliin, häihin, synttäreille ja muihin rientoihin. En ole sen suuremmin tuosta loukkaantunut, koska minulle yksinäisyys on suureksi osaksi oma valinta. Kerran eräs ystävä sanoi, että minun ympärilläni leijuu yksinäisyyden ilmapiiri. Ehkä neuroottisuuteen asti varjelen itsenäisyyttäni ja vapauttani.
Vaikka kyllähän minullakin on kaipuun tunteita, ja rakastunutkin olen ollut muutaman kerran. Vaakakupissa painaa sittenkin enemmän oma vapaus ja päätäntävalta tulla ja mennä. Tämmöisiäkin kuin minä on olemassa, meitä on moneen junaan.
Suvussamme on paljon yksinäisyyttä. Elkka tunsi elämässään usein suurta yksinäisyyttä, vaikka ei käpertynytkään erakkouteen. Miten suurta voikaan olla yksinäisyys, kun saattaa hautaan viisi perheensä jäsentä? Lisäksi hän ajoittain työrauhansa takia joutui hautautumaan kammioonsa päiväkausiksi. Ida sanoikin, että ei näe "ukkoa" kuin kaksi kertaa päivässä hänen kömmittyään sammaliltaan ruokapöytään. 
Samoin Idan itsensä runot kertovat yksinäisyydestä kysymyksineen ja rukouksineen:

“En tiedä, miksi johtosi
niin tuntuu salatulta,
on yksinäinen polkuni,
ja kasvot peität multa;
mut tiedän:olen omasi.
Ah, kaikin vaihein tahdothan
mun olla turvanani!
Kun sammuu valot maailman,
oi Jeesus, ainoani,
sa ota sielu vastahan!”
Ida Lönnrot

Runo oli profeetallinen, Ida sokeutui myöhemmin Italiassa ennen kuolemaansa. Hänen ainoa ihmiskontaktinsa silloin oli Sienan luterilaisen seurakunnan pastori Giovanni Petrai, joka luki hänelle kirjeet ja sanomalehdet. Toivottavasti enkelit välittävät sinulle kultaiset kiitoksemme palvelutyöstäsi, Giovanni.

torstai 29. marraskuuta 2012

Vihreänruskeat silmäsi ilkikurin mulle hymyilee...

Näin harvinaisen kauniin väriset silmät oli esisedälläni. Vaaleanruskeat silmät, joissa vihertävät reunukset iriksen kehällä. Äidilläni on täsmälleen samanväriset kauniit silmät.
Elkan esi-isistä kerrotaan monella olleen ruskeat silmät ja tumman ihon, erityisesti hänen isoisällään "Mustapää-Matilla". Elkallakin oli tavallista suomalaista tummempi iho. On jopa tutkittu, olisiko suvussa romaniverta, mutta sellaiseen ei ole löydetty viitteitä. Jos olisi, minusta se olisi eksoottista ja hienoa! Saattaisimme silloin olla Raamatullistakin sukua, sillä on olemassa olettamus, että nykyajankin romanit olisivat Israelista kadonneen Efraimin, alun alkaen Joosefin heimoa.

Noilla silmillä myös näki hyvin. Elkka luki paljon kuolemaansa, 82-vuotiaaksi, asti ilman silmälaseja.

Minun silmäni ovat muiden sukujen, Painilaisen ja Johanssonin, geenien johdosta haaleammat, silmieni harmaudessa on hiven vihertävyyttä, mutta ei lainkaan ruskeaa.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Thekla Natalia Lönnrot 1860-1879

Kaunotar Thekla varasti isänsä sydämen pitkien silmäripsiensä kehystämillä kahvinruskeilla silmillään. Muut siskokset käyttivät hyväkseen hänen suosikkiasemaansa saadakseen isältään periksi haluamiaan asioita.
Thekla harrasti pianonsoittoa ja oli hyvä koulussa. Siis täydellinen, kaunis olento! Hänetkin keuhkotauti valitettavasti vei 22.3.1879.

Neljä esiserkkuani, Elkan lapset Thekla, Maria, Elina ja Elias jättivät tämän maailman lapsina ja nuorina. Suren heitä kuin he olisivat omia omaisiani, niin läheisiksi he näiden tutkimusten kautta ovat tulleet. Erityisesti 2,5-vuotiaana kuollut pikku veitikka Elias saa kyynelet silmiini. Minusta on hyvä ajatella, että näen heidät kerran Jumalan taivaassa, jossa he hoitavat taivaallista puutarhaa ja soittavat enkelien soittimia. Elina ehkä tarjoilee taivaallisen pöydän herkkuja ja pikku Elias luettelee minulle kaikki lintulajit ulkomuistista. Ehkä me siellä saamme koko porukka kimpassa matkustella enkelivaunuilla planeetalta toiselle tähtien kirjomissa avaruuksissa.

Suomalaiset ja viina

Voiko suomalaisista puhua ilman viinaa? Suomalaisten viinapää on maailmankuulu. Kun 1800-luvun lopulla täältä alkoi muuttobuumi Ameriikkaan, sikäläiset saluunanpitäjät kiirehtivät toimittamaan luukulleen kyltin, jossa luki: Ei alkoholitarjoilua intiaaneille eikä suomalaisille. Inkkarit tahtoivat sammahtaa parin lasillisen jälkeen, kun taas suomalaiset humalapäissään riehuivat saluunan remonttiin.
Eliaksen elämää traumatisoi lapsuuden häpeä ja turvattomuus. Isä Fredrik oli humalapäissään raju ja väkivaltainen, ja Ulrika, joka usein sai koota lapsensa ja itsensä naapureihin turvaan, oli pitkävihainen, katkera mököttäjä.

Esi-isäni Fredrik ja yksi hänen pojistaan, isoisoisoisoisoisäni Aatolppi, tekivät yhdessä työkeikkoja, ja usein kotiin tullessaan kumpikin oli hyvässä (tai huonossa) laitamyötäisessä. Jostain lähteestä luin, että Aatolppi olisi vakiinnuttuaan ja ikäännyttyään rauhoittunut viinan käytön suhteen. Elkkakin käytti alkoholia jonkin verran opiskelija-aikoinaan Turussa ja myöhemminkin, mutta viisaasti. Hänen ei tiedetä rähisseen koskaan kenellekään. Hän päätyi nollaamaan kokonaan viinatilinsä ja perusti Pohjoismaiden ensimmäisen raittiusyhdistyksen, jonka säännöt perustuivat täysraittiuteen.

Uudemmatkin Lönnrotin polvet tuntevat viinan maun. Minäkin sen verran, että muutaman vuosikymmenen takainen kaamea kankkunen on vieläkin muistissa, kun olin intoutunut siemailemaan viskiä kuin aimo jätkä. Kuolemattomien totuuksien laukomisen jälkeen sammuin kuin saunalyhty. Dagen efteristä tuli tre dagar efter, joina oksensin kaiken juomani veden lisäksi vihreää sappea. Silloin oli hengen lähtö lähellä ja krapulavitsit vähissä. Lupasin itselleni pyhästi, että väkevien viinojen käyttö minun osaltani jää tähän, ja se on pitänyt. Sen jälkeen en ole viinoihin koskenut lainkaan, ja miedompienkin juomien käyttö jäi vähin erin kokonaan. Nykyään nauttimani alkoholimäärä on ehtoollisviinitilkkanen noin kerran kuussa.

Jotkut uskovaiset sallivat itselleen lasin viiniä tai saunakaljan, mutta minä olen täysraittiuden kannalla. Jokainen olkoon vakaumuksessaan täysin varma. 
Oletko juovuspäissäsi ollut vain yhdenkin kerran häijy ja aggressiivinen? Vahingonteko ei jää siihen yhteen kertaan, ellet tartu elämäsi kahvaan. Kehotan sinua keinolla millä hyvänsä nollaamaan elämäsi viinatilin välttääksesi sekä itsesi että lähimmäistesi elämän täydellisen pilaamisen.

Esiserkkuni Elina Sofia Lönnrot 1858-1876

Elina oli sisaruksistaan tervein, reippain, vahvin ja käytännöllisin. Hän hääri emäntänä jo nukkeleikeissään ja myöhemmin muun muassa oikeiden vieraiden kahvituksissa. Vaikka hän piti kotiaskareista, hänellä oli musikaalisiakin lahjoja, ja hän opiskeli Helsingissä.
Vahvasta terveydestä huolimatta kurkkumätä nujersi 18-vuotiaan Elinan 3.12.1876.

torstai 22. marraskuuta 2012

Koiruoho

 "Hyvä vatsanparantava ja matoin surmaava lääke. Viinassa liottamalla saadaan siitä kukkaviinaa, jota kiitetään hyväksi väänteitä asettamaan ja kadonnutta syntihalua korjaamaan kuin myöski horkan keltataudin, kerpukin ja pöhön lääkkeeksi, mutta kuumetaudeissa, rintakivuissa, pistoksissa ja liikaverevyydessä se ei ole hyvä. Rihmamadoille on marunaviina niin vastaista, että heittää jäytimisensä vähäksi ajaksi, jonka tähden sitä käytetään koetusaineeksi, jos vaivat tulevat rihmamadoista tahi jostain muusta. Oluen saattaa maruna väkevämmäksi ja paremmin happanemista kestäväksi. --- Myös luteita vastaan kiitetään väkevää marunalientä hyväksi. Jos koirannahkaisia turkkeja tai muita pitineitä liotetaan aika marunavedessä, niin koirat eivät enää niitä likaa."

Eliaksen yrttitarha


Maritan tuoreaamupuuro tri Schnitzeriä mukaillen:

Vehnänjyviä, Ruohonjuuri, Punnitse & Säästä ja vast. liikkeet
Viljamylly, pieni käsikäyttöinen alle 30 e Chez Marius,
   jolla on myös verkkokauppa
omena
1/2 pientä sitruunaa tai 1/3 suurta
jokin lisähedelmä oman makusi mukaan
pieni kourallinen pähkinöitä, pinjansiemeniä tms.

Jauha illalla desilitra jyviä ja lisää pähkinät. Lisää vettä ja liota aamuun. Aamulla jauha hedelmät monitoimikoneessa ja lisää liotettujen joukkoon. Kuorittua sitruunaa voi jauhaa sekaan tai puristaa siitä mehu puristimella, miten vain. Olennaista tässä on vastajauhetun täysjyväviljan, omenan ja sitruunan kolmiliitto.
Voi maistua aluksi oudolta, mutta siihen tottuu pian. Makeanhimo katoaa eikä nälkäkään tule ennen kuin iltapäivällä. Iho ja hiukset kirkastuvat, ja suoli toimii kuin sinfonia!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Hulluruoho


Eliaksen yrttitarha

“Avullinen sisällisesti hermotaudeissa, luuvalossa, kolotusvioissa, päävioissa, rampauksissa, kasvonkolottajassa, virmassa, vesikauhussa, hinkuyskässä ja muissa sakokeittona t. viinarohtona: lehdet tupakkana poltettuna hengenahdistajassa ja muissa rintavioissa. On hyvin myrkyllinen kasvi ja vaarallinen tuntemattoman käyttää.“



Maritan tippavesi pitkittyneeseen flunssaan ja bronkiittiin:
(tästä eivät lääkärit eivätkä lääketehtaat tykkää)

Echinaforce-tippoja
Carmolis-tippoja

Molempia saa luontaistuotekaupoista ja -hyllyiltä. Sekoita noin 30 Echinaforce-tippaa ja muutama Carmolis-tippa veteen tai mehuun. Kurlaa kurkussa ja nielaise, 3-4 kertaa päivässä 4-5 päivän ajan. Tujun makuista tavaraa, mutta tehokasta. 
Olen välttynyt joka vuosi bronkiitilta, kun olen alkanut ottaa sekoitusta jo silloin, kun henki alkaa rohista ja kulkea raskaana. Olen jopa parantunut siitä, kun antiobiootit lakkasivat tehoamasta. Samaa ovat kertoneet ne, jotka olen saanut käännytettyä pois antibioottikierteestä.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Frans ja Sofia



Frans Lönnrot 1830-1907 ja Sofia o.s. Snellman 1822-1912

Frans oli Elkan vanhimman veljen Henrikin poika. Hyväsydäminen Elkka tuki Fransia opinnoissa. Frans toimi kappalaisena ja rovastina Ristijärvellä lähes 50 vuotta elämänsä loppuun asti. Hän oli rakastettu kirkonmies ja kunnallinen vaikuttaja, jolla oli erikoisen kaunis käsiala.

Fransille ja Sofialle syntyi 1858 poika Eljas. Heidän Mina-tyttärestään tuli Elkan perheen pitkäaikainen taloudenhoitaja. Miinan mökki - jossa minäkin olen käynyt - on vieläkin museoituna Sammatissa.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Isoisoäitini Alma Lönnroth, kirjoittaja hänkin



Muistan käyneeni äitini kanssa Alman luona ainakin kerran jonain kesänä, koska muistan maistelleeni vadelmia hänen pihansa pensaasta. Alma ja hänen miehensä asuivat silloin Turun "Nummenpakal" puisen asuintalon alakerrassa. Heillä oli jokin kookas huonepalmu, jossa riippui joulukoristeita heinäkuussakin. Muistan myös Neekeripalvelija-nimisen tupakkapöydän, jonka isoisäni Armas oli tehnyt. Nyt tuollainen pöytä olisi hyvin loukkaava jo nimeltäänkin, mutta siihen aikaan se oli hyvin suosittu huonekalu, sitä pidettiin kekseliäänä ja hauskana.

Almakin oli taitava ompelutaidoiltaan. Lisäksi äitini kertoi Alman kirjoitelleen rakkauskertomuksia joko Perjantai- tai Nyyrikki-lehteen tai molempiin nimimerkillä Erakko. Hauskaa, että Nyyrikki-lehti ilmestyy vieläkin.

Jos joku löytää ullakkonsa kätköistä kyseisiä lehtiä, joissa on Erakon kirjoittamia juttuja, maksan 10 euroa/lehti + postikulut.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Brändäystä


Kuvalähde: ELIAS LÖNNROT monitietäjä, SKS

Seurapelin aihe on v. 1882 laadittu Elkan elämästä ja tuotannosta. Elkan nimi/kuva oli myös lakritsipussissa, setelissä, pääsylipuissa, yhdistyksissä jne. Tämä voi olla järkytys nykyajan mainonnantekijöille: tuotebrändäys Suomessa osattiin yli 120 vuotta sitten.

torstai 15. marraskuuta 2012

Keurusselän aalloilla

Siipirataslaiva Elias Lönnrot vispaa kohti tulevaisuutta.

Leni Lönnrothin nukketalo

Lenin nukkekaappi oli esillä Suomen Kansallismuseossa 12.11.2010-2.9.2012.
Sen on omistanut Leni Lönnroth (s. 1894), joka oli saanut sen lahjaksi vuonna 1907. Kaapin on tehnyt Sigrid Jansson (o.s. Becker), joka oli hankkinut siihen esineitä matkoillaan Saksassa ja Ranskassa. Taulujen kehykset ja punaisen salongin maton on tehnyt kotiopettaja Marie Cury.

Talossa on kolme kerrosta, kaikkiaan kuusi huonetta: yläkerrassa herrainhuone ja salonki, toisessa kerroksessa makuuhuone ja ruokasali, alakerrassa kylpyhuone ja keittiö.


Nukkekaapin sisustuksesta näkyy että esineistö on hankittu pikku hiljaa useammassa erässä. Esimerkiksi huonekalut edustavat eri aikakausia ja tyylisuuntia.


Huoneiden pienikuvioiset tapetit sopivat talon mittakaavaan. Keittiössä on myös keittäjän makuutila. Kahdessa huoneessa roikkuu kynttiläkruunu, muissa huoneissa on sähkövalo.


En ole valitettavasti löytänyt mitään tietoa Leni Lönnrothista. Hyppäisinpä riemusta kattoon, jos joku tietäisi tämän pikkuneidin sukuyhteyksistä ja kertoisi minulle!
Lönnrot(h)in sukuja on Suomessa tietääkseni kaksi, eikä niillä ole sukuyhteyksiä keskenään. Muistaakseni olen jostain lukenut, että toiset Lönnrothit olisivat vaurasta sotilassukua. Arveluni mukaan Leni Lönnroth kuuluu heihin. Olisi hauskaa tietää heistäkin enemmän! Joku ei Eliaksen sukua oleva Lönnroth oli Eliaksen oppilaana Turussa. Sukututkijat hohoi, yhteyttä minuun saapi ottaa!

Bulevardi 15


1800-luvun Bulevardi 15. Täältä "lintuhäkistä" Maria Lönnrot kaipasi luonnonkauniin Sammatin vapaisiin tuuliin juoksentelemaan.

Minä muutin Helsinkiin vuonna 1994, ja olen viihtynyt hyvin. Tuo Bulevardin näkymä on hieman muuttunut.

Kuvalähde: Elias Lönnrot monitietäjä, SKS



Bulevardi 15 tänään (valkoinen talo keskellä). Otin kuvan 19.11.2012 harvinaisen aurinkoisena ja lämpimänä myöhäissyksyn päivänä.



Bulevardin kulmapuoti melkein vastapäätä. Ohi en päässyt, ja kuka hyvänsä käsittää, ettei täältä voi lähteä ulos ilman baakelssilaatikkoa.

Maria Ulrika esiserkkuni

Idan sisar Maria Lönnrotin (1852-1874) kouluaine Jyväskylän seminaarissa 18.10.1872

"Lapsuuteni koti

Syntymäpaikastani, pohjoisesta Kajaanista, ei ole minulla mitään varmaa muistoa. Ihan kuin unelma on tuo kaunis Ämmän putous ja sen rannoilla oleva synkkä metsä mielessäni. Jo minun 2 vuoden vanhana ollessani vanhempani muuttivat etelä-Suomeen. Täällä he oleskelivat talven Helsingissä ja suven Sammatin kappelissa, eräässä talonpojan talossa. Helsingissä olo oli minusta aina varsin ikävä. Täällä olin kuin lintu häkissä; en saanut enää juoksennella vapaasti ympäri mailmaa kuin tänne muutimme syksyllä. Ei mikään täällä käynyt vertaaminen Sammattiin, joka oli mielestäni se ihanin paikka maan päällä, jossa ihminen ainoastaan saatti elää onnellisena. Suuri oli sentähden iloni, kuin viimein kevä tuli ja me taas muutimme pois täältä. Jo matkalla oli paljon ihaisteltavaa. Kuin viimein, tavallisesti kauniina kevä-iltana pääsimme perille, niin onneani en saata sanoilla selittää. Ensimmäinen toimeni oli leikki-toverieni tervehtäminen. Yhdessä me sitten menimme leikki-paikoillemme, järven rantaan, santakuoppaan, j.n.e. – Luonto Sammatin kappelissa oli kaunis, vaikka monessa paikassa hyvinkin jylhä. Korkeat vuoret, suuret synkät metsät, joissa muutama virsta toisistansa aina tavataan pieniä kauniita järviä kauneilla jyrkillä rannoilla, siinä on Sammatin synkkä-mielinen kauneus."

Suloinen luonnonlapsi Maria kuoli 21-vuotiaana keuhkotautiin. Ystävä Loimaan kirkkoherra Antero Varelius sai isä Elkalta kirjeen:


"Minua kohtasi pari viikkoa sitten se kova tapahus, että vanhin tyttäreni Maria täällä Helsingissä kuoli rintatautiin loppiaispäivän aamuna suureksi suruksi ja kaipaukseksi itselleni ja kolmelle nuoremmalle sisarellensa. Häntä kävimme viime viikolla lepokammioonsa äitinsä viereen Sammatissa saattamassa. Siellä on hän nyt tallella, siihen lohdutukseen ja Herran tahtoon saan tyytyä."

Puuseppää aina tarvitaan


Isoisäni Armas Lönnrot jäi valitettavasti minulle aivan vieraaksi. Olisinpa voinut ystävystyä hänen kanssaan! Äitini kertoi hänellä olleen kova elämänkohtalo, mutta kurjuuden kompensaatioksi hän oli  hyvin taitava käsistään; hän mm. valmisti puusta mitä halusi.

Jos saisin valita ammatin uudelleen, valitsisin vanhan juutalaisen viisauden mukaan kaksi ammattia, toinen, henkinen ammattini olisi vaikkapa journalisti ja toinen, kädentaitoammattini ilman muuta puuseppä. Ominaisuus rakastaa puuta on periytynyt häneltä minulle hyvin vahvana. Rakastan puun tuoksua ja eri puulaatujen syiden leikkiä esineiden pinnoissa. Pidän puisen esineen koskettamisesta, kun sen pinta nopeasti lämpenee käden alla. Huonekaluja valitessani suunnistan mieluiten käytettyjen huonekalujen liikkeisiin, joista vielä saa vanhanajan kokopuisia, käsityönä tehtyjä huonekaluja.

Pääni on täynnä  puisia muotoilullisia ja funktionaalisia ideoita, puuttuvat vain työkalut ja työtila. Olisin luultavasti täydellisen onnellinen omassa pienessä verstaassani höylieni, sahojeni ja sirkkelieni kanssa. Ehkä IsäJumala vielä järjestää minulle tilaisuuden toteuttaa itseni tätä puolta. Sitä odotellessa jatkan ompeluharrastustani, joka myös on minulla verissä Lönnrotin räätälimiehiltä.


Tämä ei ole ihan räätälintyön tasoa, mutta tilkkutöitä on hauska tehdä, ja kotitekoisuus saa kuulemma nykyään näkyä. Tämä torkkupeitto "Pinkin ja ruskean liitto" lähtee joululahjaksi pitkäaikaiselle hyvälle ystävälle Turkuun.



Lönnrotien historia innoitti tähän torkkupeittoon "Kyyneljalokivet sateenkaarella". Tämäkin menee joululahjaksi eräälle Lönnrotille. 







'Ida Lönnrot' -ruusu

Ida Lönnrot -ruusua löytyy Sammatista sieltä täältä, muun muassa kirjaston pihalta ja Lammin talolta.

Esiserkkuni Ida Karolina Lönnrot 1855-1915



 Jos kaikki ruusut kuihtuikin
 ja lehdet lensi tuulihin,
 jos vaikka sammuis päivä pois
 ja yksinäinen tieni ois,
 mä tyydyn hiljaa vaieten:
 sä Herra varmaan tahdoit sen.

 Ida Lönnrot

Ida jäi isänsä Eliaksen jälkeen täysin yksin perheestään. Siskot, veli ja äiti olivat jo aiemmin kuolleet. Onneksi tällä sielukkaan kauniilla, kielitaitoisella ja lahjakkaalla tytöllä oli ystäviä, kansainvälisiäkin. Hän sai myös periä huomattavan määrän rahaa ja arvopapereita sekä tukevan elinkoron joka kuukausi nostettavaksi. Hän halusi kieltenopettajaksi, joten hän isänsä viimeiset toivomukset täytettyään, kielitaitoaan kartuttaakseen, lähti kiertämään eri maita aloittaen Pietarista. Hartaana uskovana hänen määränpäänsä oli päästä Pyhälle Maalle. Joillakin matkoilla hänellä oli matkaseurana englantilaisia ystäviään. Ei tainnut tuohon aikaan olla kovinkaan tavallista, että perheetön nainen matkusteli. Mutta Ida oli voimakastahtoinen, siitä kertoo sekin, että hän puutarhaa Sammatin Nikun talolle suunnitellessaan jopa siirrätti pihalta tallin saadakseen haluamansa näkymän. Ihailijoita ja merkittäviäkin kosijoita hänellä kerrotaan olleen, mutta hän oli vapaa sielu, joka ei halunnut sitoutua avioliiton kultaisiin kahleisiin.
Dardanelleilla hän vuokrasi englantilaisten ystäviensä kanssa talon, josta johtivat marmoriportaat suoraan mereen. Mikä aamupesu nousevan auringon kilossa! Ehkä Idan kieltenopettajan aikeet huuhtoutuivat Aigeianmeren kimalteleviin laineisiin. Myös Pyhän Maan matka jäi saavuttamatta, koska hän päätyi lopulta Italian Sienaan, jossa hän ostamassaan talossa eli elämänsä loppuun.

Idan vaiheista kiinnostuneet voivat lukea hänestä enemmän teoksista Elias Lönnrot - elämä ja toiminta (Aarne Anttila, SKS) sekä Kiehtovia naiskohtaloita Suomen historiasta (Caius Kajanti, Karisto). Molempia saa kirjastoista.

Hyvin vähän hyviä geenejä on riittänyt hänestä minulle asti, olen saamaton, epäsosiaalinen, kielitaidoton, haaveksiva erakko, mutta jotakin sentään hänestä tunnistan itsessäni. Pidän puutarhoista ja niissä visertävistä linnuista. Välttelen kaikenlaista sitovuutta. Rakastan matkustelua. Pidän kirjallisuudesta. Rakastan Jumalaa. Pitäisin myös huolettomasta elämästä, mutta olen syntynyt köyhien tähtien alla. En silti valita kohtaloani, vaan osaan riipaista elämäniloa siitä mitä minulla on. Idasta olen hyvin onnellinen; on onni omistaa Idan kaltainen esiserkku.

Vanhemmuus ja väkiluku

Kun IsäJumala loi ihmisen ja antoi käskyn lisääntyä ja täyttämään maan, hän tiesi että ihmiset uhmaisivat tätäkin käskyä niin kuin kaikkia muitakin. Siksi hän asensi ihmisen aivoihin komponentin, joka saa ihmisen ajattelemaan, että hänestä tulee taatusti paljon parempi vanhempi lapsilleen kuin hänen omansa ovat olleet. Tämän harhaluulon ansiosta maapallo täyttyi.

Maapallon väkiluku on nyt 7 miljardia. Se on kaksinkertaistunut vajaassa 50 vuodessa, ja ennusteen mukaan 50 köyhimmän maan väkiluku tuplaantuu vuodessa. Mopo on karannut käsistä, vaikkakin mm. Syyria ja monet Afrikan maat tekevät omalta osaltaan parhaansa väestön liikakasvun hillitsemiseksi. Jos IsäJumala poistaisi aivoistamme em. komponentin vaikkapa 40 vuodeksi, maailman väkiluku vähenisi luonnollisen poistuman kautta noin 2,3 miljardilla. Kun väki vähenee, niin pidot paranee, sanotaan, varsinkin kun lisänä olisivat vielä nuo ihmisten em. omat karsintatoimenpiteet.

Elkasta suku ei jatkunut, mutta sen korvasi moninkertaisesti hänen isoveljensä Adolf Fredrik, ennen mainitsemani Aatolppi. Erään lähteen mukaan hänestä on siinnyt valtavan suuri jälkeläisten joukko, joista minä olen yksi. Aatolpin ja Stinan lapset:
1) Gabriel s. 06.03.1820 Karjalohja, Pellonkylä.
2) Gustaf Adolph s. 22.07.1822 Nummi, Mommola. Torppari, Nurmijärvi, Lepsämä.
3) Johanna s. 23.06.1825 Nummi. k. 27.09.1859, minun isoisoisoisoäitini.
4) Karl Fredrik Emil s. 09.11.1829. Muutti Pyhäjärvelle 26.12.1848.
5) Sofia Karolina s. 15.05.1831. Muutti Helsinkiin 20.5.1852.
6) Anders Kristian s. 10.11.1835 Vihti.
7) Gustava s. 17.10.1840. k. 28.07.1897.

Tämä sukuhaaraköynnös loppuu minuun, olen sen viimeinen nuppuna kuihtuva hännänpää. Mutta sainpa aikaiseksi merkitä muistiin jotakin menneistä polvista.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura


SKS:n perustava kokous 16.2.1831. Elkka tuolloin vielä mustapäisenä 
takarivissä toisena vasemmalta. Akvarellin maalasi G. Paaer 1932

Elkka kokosi Kalevalan ja Kantelettaren osaksi siksi, että oli perusteilla Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Niistä jos mistä oli ammennettavaa seuran julkaisuja varten. Lönnrotin perhe ei tietenkään uskonut Ukko ylijumalaan, vaan he kaikki olivat hartaita kristittyjä, Elkka enemmän muodollisen kirkollinen, kun taas vaimo ja tyttäret pitivät enemmän Hengen vapaudesta. Jotkut sanoivat tyttäristä, että he ovat hurmahenkisiä. Kaikki he olivat lahjakkaita ja älykkäitä, sen todistavat lukuisat heiltä säilyneet kirjeet, kirjoitukset ja tutkielmat.

Parasta myös minun elämässäni on ollut, että sain vuonna 1983 kohdata Elämän Herran Jeesuksen. Tästä tapahtumasta kerron websaitissa: http://www.uskoontulo.net/ . Saan Jumalalta joka päivä elämänvoimaa ja lohdutusta. Pohjimmiltani olen myönteinen, enkä helposti vaivu masennuksen synkkyyteen. Eräs evankelista seurakunnastani hämmästytti minut äskettäin sanoen, että minua on kiva nähdä, kun olen aina niin iloinen. Tästä kommentista ei voi olla muuta kuin iloinen!

Kalevalan mystifiointia


Minä arkipäiväiseen tapaani suhtaudun Kalevalaan koosteena muinaissuomalaista kulttuuria, uskomuksia ja legendoja. On olemassa toisenkinlaista suhtautumista, pakanallisia seuroja, jotka mystifioivat teosta järjestäen riittejä ja salaperäisiä menoja Kalevalan hahmojen nimissä.

Näistä eksentrikoista kuuluisin on äskettäin kuollut Ior Bock (ent. Bror Holger Bertil Svedlin), joka vietti hasiksenhuuruisia lomiaan hippiyhteisössä Goassa ja kokosi myös omia myytillisiä sukusaagojaan. Hänen surullisenkuuluisa tempauksena oli vuonna 1987 alkanut "Lemminkäisen temppelin" kaivaus Sipoon Gumbostrandissa. Luola osoittautui lopulta luonnon muovaamaksi onkaloksi.

Harhainen Ior-poloinen puukotettiin neliraajahalvaantuneeksi ja sen jälkeen vielä kerran, kuolettavasti. Molempiin puukotuksiin liittyi magiaa, mielenterveyden ongelmia ja huumeita.

Elkka perheineen olisi luultavasti hyvin murheissaan kokoamansa Kalevalan tarinoiden väärinymmärryksistä ja -käytöksistä. Varmaankin hän luotti liikaa lukijoidensa älykkyyteen ja ymmärrykseen. Toisaalta, mistä tahansa lähteistä löytyy mystisyyteen taipuvaisille ainesta omiin kehitelmiinsä. Kaikkea tekstiä voi käyttää väärin, jopa Raamattua.

Syntymiä ja kuolemia


Isoisoisoisoiso-setäni Elkka joutui saattamaan hautaan yhtä lukuunottamatta koko perheensä, vaimonsa, pienen Elias-pojan ja kolme tytärtä. Vain Ida-tytär jäi eloon vielä Elkan jälkeen. Kaikki tyttäret kuolivat lapsettomina. Lönnrotin suku ei siten jatku suoraan Eliaksesta.

Ensin kuoli esikoinen 2,5-vuotias Elias aivokalvontulehdukseen ja sen jälkeen vaimo Maria keuhkotautiin. Keuhkotauti vei sitten Maria-tyttärenkin, ja seuraavana kuoli tytär Elina kurkkumätään. Elinan kuoleman jälkeen vanha isä istui yksin huoneessaan kannelta soittaen kyynelten vieriessä soittimen päälle. Tuskansa hän kantoi yksin virkkamatta sanaakaan kenellekään. Tuskaa tuskan päälle oli tiedossa vieläkin, nuorin Thekla jätti tämän maailman ollessaan 18-vuotias. Theklan kuoleman jälkeen Elkka ei enää koskaan ollut entisensä, tuijotteli usein kaukaisuuteen, vaikka yrittikin hukuttaa surunsa työhön. Tätä ei ole helppo kirjoittaa, myös minun kyyneleeni valuvat näppäimistölle kuvitellessani Elkan surua ja ikävää.

Elkka itse kuoli 81-vuotiaana 1884. "Tiedän, ettei minulla ole ketään vihollista lepytettävänä, ja toivon luottavasti, että Jumala on minulle armollinen. Uskoni on tosin heikko, mutta Vapahtajani niin paljon vahvempi. Sen vuoksi en pelkää kuolemaa."

Minäkin sain elämältäni rankan iskun, kun ainoa lapseni kuoli vuonna 1987 ollessaan 16-vuotias. Kuolemaa edelsi raju teini-ikä ja kapina, ja sitten hän oli poissa. Näen hänestä vieläkin unia enkä ole toipunut siitä milloinkaan.

Elkka uskoi jälleennäkemiseen taivaassa, kuten minäkin. Usko Jumalaan on kantanut sekä häntä että minua. Vaikkakin surun varjo seuraa aina mukana, sen olemus on muuttunut jollain tavalla osaksi itseä, lopulta voisi sanoa että ihan ystäväksi. Se on muokannut ja muuttanut sielua ja sydäntä, ja on vaikea sanoa, haluaisiko surusta edes eroon, jos se olisi mahdollista.

Sukututkimuksen ihastuttavia tuttavia


Olin kuullut vihjauksia, että saatamme olla sukua Elias  Lönnrotin "Elkan" jollekin veljelle. Kun jäin työelämästä ilmeisesti pysyvästi, aloin tutkia asiaa. Tulin siihen ihastuttavaan tulokseen, että olen Eliaksen veljen, Adolf Fredrikin, "Aatolpin" suora jälkeläinen. Aatolppi oli naimisissa Stina Erikintyttären kanssa ja sai 7 lasta, Gabrielin, Gustafin, Johannan, Karlin, Sofian, Andersin ja Gustavan, joista Johanna on isoisoisoisoäitini. Suvustani löytyy lisäksi yhteyksiä Tolpon kirkonrakentajasukuun. Elkan vaimo Maria, o.s. Piponius oli J.V. Snellmanin serkku. Elkan vanhimman veljen poika pappi Frans avioitui J.V. Snellmanin sukuun. Eräs sukututkija huomasi, että Elkka Lönnrotilla ja Tarja Halosella on yhteinen esi-isä. Kuka vain voi olla sukua kenelle vain näillä Kalevalan kankahilla.
Innostuttuani fakkiuduin hommaan siinä määrin, että laadin laajan tutkimuksen ja tallensin löytöni hienoon sukututkimussivustoon:

http://www.myheritage.com/site-169891142/lonnrot?lang=FI

Tutkimuksessa oli jännittäviä vaiheita, ja kun Lönnrotien puuttuva lenkki vihdoin löytyi eräästä kirkonkirjasta, riemuni oli suorastaan rajaton. Sukututkimus on nykyään paljon helpompaa kuin ennen, koska verkossa on loputtomasti tutkijoiden genealogeja. Tutkimusaineistoa löytyy myös mm. HisKi:stä ja Suomen Sukututkimusseuran sivuilta, joissa on skannattuna alkuperäisiä kirkonkirjoja. 
Ennen niissä ei sanoja säästelty, vaan hyvin suorasukaisesti julkituotiin ihmisten ominaisuuksia ja vaiheita, esimerkiksi: ”hirtti itsensä”, ”vietti huonoa elämää Helsingissä”, ”juoppo ja pahansisuinen tappelija”, ”sen ja sen äpärä”, ”kävi kolme vuotta rippikoulua” jne. Nykyinen intimiteettisuojalaki kieltää kaikenlaiset leimaavat kommentit.

Sukuyhteyteni selvisi vasta nyt, lähes 60-vuotiaana. Jos olisin tiennyt aikaisemmin, olisin elänyt arvokkaasti sukuni edellyttämällä tavalla. Olisin hankkinut jonkin kunnianarvoisan ammatin, harjoittanut kirjallisuutta ja kulttuuria jne. Elämäni hukkaantui tavalliseen naisten loukkuun, sain lapsen 18-vuotiaana, jaksoin kolme vuotta leikkiä kotia teiniavioliitossa ja kävin tehtaassa työssä. Eron jälkeen sain kuitenkin etäopiskeltua itselleni edes jonkinlaisen tutkinnon, ja myöhemmin ylioppilastutkinnon iltalukiossa. Se mahdollisti sen, että pääsin työpaikoissa "siistiin sisätyöhön" ja jossain välissä jopa kiinteistönvälittäjäksi! 1970-luvulla ei yhteiskunnan puolelta juuri satsattu yksinhuoltajan elämänlaatuun, joten varattoman yksinhuoltajan vaihtoehdot olivat vähissä. Olisin tietysti voinut avioitua järkevästi, mutta tilaisuudet tulivat ja menivät, mitkä enemmän, mitkä vähemmän itseni aiheuttamina.

Minun sukuhaarani osoittaa todeksi sen, että meitä rasittaa tietyt lainalaisuudet, jotka toistavat samaa kaavaa polvesta polveen. Muutama esiäitini on tullut raskaaksi naimattomana piikana ollessaan, ja potkaistu sitten taloista lapsineen. Entisaikaan tuo kohtalo oli varattomalle naiselle katastrofi. Toimeentulo oli itsellekin niukkaa, ja lapsen huoltoasioissa jouduttiin tekemään rankkoja päätöksiä. En kerro näistä toisten yksityisasioista enempää, huomaan vain, että sukukirous seuraa meitä. Minun aikanani on sentään ollut kaikkia kansalaisia koskeva Suomen lain suoja, josta eivät rakkaat esiäitini ole saaneet nauttia. Tunnen heitä ja heidän lapsiaan kohtaan syvää surua ja myötätuntoa.

Tähän blogiin en aio kopioida sukuluetteloja enkä elämäkertoja, jotka löytyvät helposti muista lähteistä. Haluan merkitä muistiin harvemmin kuultuja juttuja Lönnroteista  sekä omia hajamietteitäni elämänmenosta.

Suppea sukutauluni:













Henrich Erickinpoika
pso Maria Jacobintytär



Talollinen
Jacob ja Lisbeta Henrikinpojan tr



s.1675, k.1746
s.1680, k.1743












Eric Henrichinpoika Losten
pso Greta Gabrielintytär Lohilampi



myöh. Lönnrot, rakuuna
Gabriel ja Maria Niilonpojan tr



s.24.1.1717, k.1762
s.1716, k.6.10.1790












Matti Ericinpoika Lönnrot
pso Anna Lena Tolpo



Pitäjänräätäli, torppari ”Mustapää-Matti”
Pellavankutoja Mårten Tolpon tr



s.1.2.1740, k.26.10.1821
s. 1747, k.24.6.1831












Fredrik Juhana Matinpoika Lönnrot
pso Ulrika Andersintytär Wahlberg



Pitäjänräätäli
Anders ja Maria Wahlbergin tr



s.9.12.1765, k.18.10.1851
s.2.5.1773, k.21.3.1859


Fredrikin ja Ulrikan 6 lasta:







Henric Johan L Adolf Fredrik L Gustaf Edvard L
Elias L Gabriel Martin L Johanna L

s.16.9.1793 s.23.4.1796 s.6.6.1799
s.9.4.1802, k.19.3.1884 s.26.1.1805 s.20.6.1810


k.15.8.1853 k.1836
mm. tri, ritari, kirjailija k. helmik.1876 k.1869


Adolf Fredrikin pso







Stina Erikintr







s.11.10.1793







k.7.12.1868







|







Johanna Adolfsdr pso Gustaf Fast






Lönnrot, Fast







s.23.6.1825 s.22.1.1823






k.27.9.1859 k.5.5.1893






|







Gustaf Evert L pso Eeva Elisabet







Isakintr






s.10.9.1843 s.22.11.1846






k.27.12.1915 k.24.5.1920






|







Alma Agatha L pso Reinhard Lindstedt






s.2.7.1889 s.26.8.1862






k.1985 k.?






|







Armas Johannes L pso Elsa os. Painilainen






s.5.4.1909 s.14.2.1911






k.? k.24.2.1963






|







Soili Orvokki L pso Olli Juhani Johansson






s.10.1.1935 s.20.5.1933







k.11.3.1988






|







Marita Birgitta







os. Johansson







Lönnrot







s.21.5.1953