Puuseppää aina tarvitaan

Isoisäni Armas Lönnrot jäi valitettavasti minulle aivan vieraaksi. Olisinpa voinut ystävystyä hänen kanssaan! Äitini kertoi hänellä olleen kova elämänkohtalo, mutta kurjuuden kompensaatioksi hän oli  hyvin taitava käsistään; hän mm. valmisti puusta mitä halusi.

Jos saisin valita ammatin uudelleen, valitsisin vanhan juutalaisen viisauden mukaan kaksi ammattia, toinen, henkinen ammattini olisi vaikkapa journalisti ja toinen, kädentaitoammattini ilman muuta puuseppä. Ominaisuus rakastaa puuta on periytynyt häneltä minulle hyvin vahvana. Rakastan puun tuoksua ja eri puulaatujen syiden leikkiä esineiden pinnoissa. Pidän puisen esineen koskettamisesta, kun sen pinta nopeasti lämpenee käden alla. Huonekaluja valitessani suunnistan mieluiten käytettyjen huonekalujen liikkeisiin, joista vielä saa vanhanajan kokopuisia, käsityönä tehtyjä huonekaluja.

Pääni on täynnä  puisia muotoilullisia ja funktionaalisia ideoita, puuttuvat vain työkalut ja työtila. Olisin luultavasti täydellisen onnellinen omassa pienessä verstaassani höylieni, sahojeni ja sirkkelieni kanssa. Ehkä IsäJumala vielä järjestää minulle tilaisuuden toteuttaa itseni tätä puolta. Sitä odotellessa jatkan ompeluharrastustani, joka myös on minulla verissä Lönnrotin räätälimiehiltä.

Tämä ei ole ihan räätälintyön tasoa, mutta tilkkutöitä on hauska tehdä, ja kotitekoisuus saa kuulemma nykyään näkyä. Tämä torkkupeitto "Pinkin ja ruskean liitto" lähtee joululahjaksi pitkäaikaiselle hyvälle ystävälle Turkuun.

Lönnrotien historia innoitti tähän torkkupeittoon "Kyyneljalokivet sateenkaarella". Tämäkin menee joululahjaksi eräälle Lönnrotille.